Seitsemäs päivä, seitsemäs... whatever. Seitsemäntenä päivänä puhumme originaaliteksteistä, koska olen yhä koukussa niihin ja kirjoittamiseen. Siksipä kirjoitankin itsekkäästä näkökulmasta (eikös se olekin blogin idea? Itsestään puhuminen) ja kerron projekteistani näin yleisesti. En tarkasti, koska olen vainoharhainen ja pelkään sitä, että joku vie ideani (niin kuin ne muka nyt niin hyviä olis).
Olen aloittanut ikuisuusprojektin tämän vuoden nanossa. En saanut sitä kuitenkaan läheskään valmiiksi, en edes puoleen väliin, mutta ideasta en luovu. Alkuperäinen idea oli sekoittaa Suomen muinaisuskoa ja itämaista kulttuuria sekä perhosia, kunnes perhoset muuttuivat muinaisuskon mukaan linnuiksi, kuolleiden ihmisten sieluiksi, ja pakkaan sekoitettiin myös itse paholainen aka Santtu. Alkuperäinen idea oli kirjoittaa kevyttä nuorten fantasiaseikkailua, kunnes tajunnanvirta sekoitti mukaan ihmisuhrauksen, maailmanlopun ja verimätön. Ei niin lapsiystävällistä. Aloitin jutun uudestaan, mutta en saanut päähenkilöstäni Tierasta mitään otetta. En ole vieläkään täysin varma, mikä Tiera on miehiään, en ole varma edes juonesta, maailmasta tai mistään muustakaan. Kokonaisuus on liian laaja. Siksipä aloitan suunnittelun lähestulkoon alusta. Mietin, millaisen maailman todella haluan. Pitäisikö muinaisuskon viittaukset ottaa kokonaan pois vai jättää itämaisuus välistä. Ehkä mukaan voisi sekoittaa vain pieniä piirteitä kansantaruista, mutta ei kaikkea, ja keksiä loput omasta päästä. Siinä on ikuisuusprojektini, jonka suunnittelua jatkan sitten joululomalla.
Sitten on olemassa myös kevyempi projekti Pyrystä ja Luukaksesta. Sitä kirjoitan aina silloin tällöin, kun kaipaan tyhjentäviä hetkiä. En kyllä tiedä, mihin olen tarinan kanssa menossa, mutta no jaa. Luukas on sen verran mielenkiintoinen hahmo, että haluan kirjoittaa hänestä. Toisin kuin ikuisuusprojektissani, tiedän täsmälleen, miten Luukas ja Pyry reagoivat mihinkin ja millaisia he näin muuten ovat. Siksi heistä on niin kiva kirjoittaa. Ja he ovat aika hemmetin omalaatuinen pari. Juts to let you know. Alan julkaista heidän tarinaansa finissä vähän myöhemmin.
Tämän päivän video ei kuitenkaan liity suoranaisesti kirjoittamiseen vaan alkuperäisyyteen kyllä. Tämä on siis lyhytfilmi sydämestä. Sillä on syvällinen merkitys, joten katsokaa se ajatuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti