Luukku 2 - Write that goddamn novel aka NaNoWriMo

It was that time of the month. This girl who is nothing special, just a simple uni student with no time, some kind of social life and no intention to lose her health, decided to flip a finger to all that. Now, she had absolutely zero free time, no more social life and a pretty bad lifestyle. Why? Well, just like I said, it was that time of the month: NaNoWriMo time. 

NaNoWriMo eli National Novel Writing Month tapahtuu joka marraskuu. Tavoitteena on kirjoittaa 50 000 sanaa kuukaudessa mihin tahansa omaan teokseensa, oli se sitten oma romaani, runoutta tai kenties fanfictionia. Teoksia saa olla myös monta, tavoitteena on vain saada 50K sanaa täyteen. Mahdottoman kuuloista? Sitä se on monille, kuten mulle, mutta tiedän tapauksia, jotka ovat saaneet kaksinkertaisen määrän valmiiksi alle kuukaudessa.

Itse on tullut osallistuttua tähän tapahtumaan nyt toisena vuonna peräkkäin ja on pakko sanoa, että tämän vuoden tulos on vain säälittävä. Viime vuonna pääsin edes puoleen väliin, mutta tänä vuonna mittariin taisi tulla vaivaiset 2 000 sanaa. Ihan tosi, kirjoitan ton verran päivässä, joskus jopa 8 000, mutta tänä vuonnapa kärsin pahasta writer's blockista.

On ehkä vähän myöhäistä pistää mainospuhe NaNosta, koska sehän loppui juuri pari päivää sitten, mutta totesin sen olevan loistava kalenteriluukun sisältö. Vaikka mulla onkin mennyt aika huonosti omat nanot niin voin silti suositella sitä kaikille kirjoittamisesta innostuneille. Se antaa hyvän syyn alkaa kirjoittaa ja pysyä aikataulussa, jos itsellä on vaikeuksia sitä pitää. Sen lisäksi nanon sivuilla on suomalaisten nanoilijoiden vertaisryhmä, josta voi saada apua, jossa voi vuodattaa omia kirjoituspaineitaan ja josta voi saada jopa liveseuraa erilaisissa kokoontumisissa. Jälleen kerran on pakko tunnustaa, etten itse ole käynyt missään tapahtumissa, mutta hei, mä en päättänyt olla tänävuonna tuo alkukirjoituksen tyttö. Päätin pitää sosiaalisen elämäni. Ja sen lisäksi inspis ei vaan tuntunut riittävän originaalin kirjoitukseen. Tai, no, päätin keskittyä suunnitteluun, koska kirjoittaminen ei edennyt vajaavaisen suunnittelun vuoksi.

Tässä biisi, joka on musta aika hemmetin ärsyttävä, mutta on silti olennainen osa nanoilua. You know, jos tykkää kuunnella teemabiisejä. Heh~

Luukku 23: Satumaailma

"If I had a world of my own,

everything would be nonsense."

Puhukaamme tänään saduista. Ennen vanhaa saduthan kirjoitettiin opetuksiksi lapsille ja aikuisille, kuten myös pelotteluksi. Esimerksi Lumikki ei kuollut myrkkyomenaan vaan yksinkertaisesti tukehtui omenan siemeneen. Sadun opetuksena voisi pitää sitä, ettei saa avata ovia vieraille tai edes ottaa mitään vierailta ihmisiltä, olivat he sitten vaikka kuinka suloisia vanhuksia. 

Entäpä sitten Liisa ihmemaassa? Satuhan kertoo tytöstä, joka seuraa pupua alas kaninkolosta ja saapuu maahan, jossa on kutistavia juomia, kasvattavia sieniä, puhuvia toukkia ja hulluja hatuntekijöitä. Satu kuitenkin eroaa muista perinteisistä, vanhoista saduista siten, ettei siinä tuntunut olevan opetusta. Ainakaan minä en sellaista löytänyt enkä keksinyt. Tarina on paremminkin pakokeino lapsille jokapäiväisistä velvollisuuksista, tapa seikkailla ja antaa mielikuvituksen viedä. Satu on raaka, mutta kaunis. Sen hullut piirteet ovat jotakin, joka antaa aihetta epäillä, olisiko satu hyväksytty lastensaduksi nykyajan kriteerien mukaan. Ehkäpä juuri siksi pidän sadusta, koska se ei tunne rajoja.

Vanhat sadut voittavat uudistetut ja "uudistetut" versiot rehellisyydessä. Olen huomannut, että esimerkiksi nykyajan Disney-leffoissa hahmot ovat jotenkin väkinäisiä, yli-innokkaita ja luonteiden ääripäitä. Satukirjoissa taas on aina onnellinen loppu eikä kenellekään muulle kuin pahikselle käy huonosti. Hyvästä ja pahasta annetaan hyvin mustavalkoinen kuva. Myönnän, myös vanhoissa saduissa on tämä puoli. Mutta hyvästä voi silti tulla paha. Normaalista pojasta ahne diktaattori. Vanhat sadut eivät kaunistele asioita vaan näyttävät ne, miten ne todellisuudessa ovat. Kuinka huonosta käytöksestä saa rangaistuksen, joka vetää vertoja kauhuelokuvien tappokohtauksiin. 

Tämän päivän luukussa en aio kuitenkaan näyttää tällaista kohtausta, vaan se sisältää musiikkia Alice in Wonderland -elokuvasta. 

Luukku 15: Draco dormiens nunquam titillandus

Viidestoista päivä. Sehän tarkoittaa sitä, että enää 9 päivää jouluun! Oh god mihin tää aika on mennyt?

Tämän päivän luukusta ilmestyykin lisää Potteria! Koska olen niin into Potter nowadays, etten voi itselleni mitään. Kertoisin muuten vähän yleisemmin tuvista, mutta veikkaan, että kaikki tietää, ja ne voi lukea tuosta ylhäällä olevasta kuvasta. Jei.

Siksipä kerron, mihin tupaan minä kuulun ja miksi. Eli alunperin kuuluin puuskupuhiin, noihin ystävällisiin veikkoihin, joita myös heikkoina pidetään. Mutta eihän se ole totta. Myös puuskupuheista, kuten monien muidenkin tupien jäsenistä, on tullut kuuluisuuksia. Mutta nyt tapahtui jotain. Tein Pottermoren testin uudestaan, kuten myös pari melkoisen luotettavan oloista nettitestiä, joissa paneudutaan enemmän ihmisen persoonallisuuteen, ja musta tulikin korpinkynsi. How did it happen? Nice question. En tunne itseäni kovinkaan viisaaksi, mutta sitäkin uteliaammaksi kyllä. Janoan sellaista tietoa, josta olen kiinnostunut, ja otan aiheesta yleensä kaiken irti, jonka vain saa. Ehkä se tekee musta viisaimman tuvan jäsenen? Tykkään myös lukea ja kirjoittaa, enkä vihaa opiskeluakaan. Tunnen paremminkin syyllisyyttä, jos en opiskele tarpeeksi. Kuten nyt. Köh.

Jos mietitään väreissä, tykkään olla korpinkynsi paljon mieluummin kuin puuskupuh, koska puuskisten keltainen ja musta muistuttaa vaan ampiaista. Muuten loisto tupa, mutta korppareitten sininen ja pronssi kuulostaa paljon hienommalta ja arvokkaammalta. Sellasta kehtais käyttää esim kaulahuivin ja villasukkien värinä. Mutta tämä tästä, ei ollut kovin kiinnostava luukku tänään. Ainakin pääsin avautumaan (ihkuttamaan) Potterista lisää. (Hei, olen Heidi 19 vee, teini-iän ohittanut, mutta silti into Potter so damn hard I can't stop.)

Ah, nostalgiaa~ 

Luukku 9: Quoth the raven: "Nevermore"

Kirjallisuustieteen opiskelija tässä, hei! Olen tänään pulassa aiheiden kanssa, mutta kas vain! Muistin rakkaan oppiaineeni ja siitä tuskallisen tutkielmani, jonka tein tässä hetki sitten. Tutkielmassani tulkitsin Poen Korppi-runoa Jan Alberin viiden lukustrategian avulla. En rupea selostamaan tänne mitään tieteellistä tekstiä, se olis meinaan tosi tylsä kalenteriluukku, vaikka tulkinta olikin mielenkiintoista. Sen sijaan videosta paljastuu kyseinen runo englanniksi ja ihan valmiiksi luettuna (sekä kirjoitettuna, jos ei pysy lukijan perässä). Netistä löytyy myös helposti googlen kautta kyseinen runo suomeksi. Voinkin suositella wikiarkiston käännöstä vuonna 1992 ilmestyneen kokoelman sijaan. Paljon parempi.

Köh köh, innostuin. Eli siis, tästä lähtee Korppi. Hieno runo minusta, ja kannattaa ehdottomasti kuunnella ajatuksella.

Luukku 2: If you ain't scared, you ain't human

Toinen luukku heti näin perään! Kahdeksan luukun keksiminen päivässä on aika suoritus, eikö? Mutta ei hätää, tämän vuoden sisällä olen kasvattanut melkoisesti mielikuvitustani ja parantanut kirjoitustaitojani (häpeän silmät päästäni viime vuoden kalenteriluukkuja, siis ne suorastaan huutaa sitä, että "MIKÄ SUOMEN KIELIOPPI?!")

Tästä saisi loistavan siirtymän päivän aiheeseen, mutta ei. En laita mitään kielioppiin tai nostalgiaan liittyvää. Tämän päivän luukusta löytyy sen sijaan soundtrack elokuvasta, johon tutustuin tässä pari kuukautta sitten. Kyse on siis The Maze Runnerista. Luen tällä hetkellä sarjan toista kirjaa. Koulujuttujen lukuvauhti on kirja parissa kuukaudessa. Jotenkin masentavaa, etenkin kun sarja on ihan hemmetin hyvä.

Nyt siis niille, jotka eivät tiedä, mistä sarjassa on kyse: Thomas herää eräänlaisesta laatikosta muistinsa menettäneenä, ja häntä vastassa on joukko nuoria poikia. Hän on joutunut Gladeen, jota ympäröi valtava labyrintti. Hyvin pian Thomas ymmärtää tuntevansa vetoa labyrinttia kohtaan ja haluaa juoksijaksi. Juoksijat ovat siis niitä, jotka lähtevät tutkimaan labyrinttia joka aamu ovien auetessa, ja palaavat juuri ennen kuin ne sulkeutuvat jälleen. Jos jää labyrinttiin vielä ovien sulkeuduttua, se tietää satavarmaa kuolemaa.

Se oli hieman tönkkö esittely, mutta pääidea on tuo. Suosittelen lukemaan. Juoni on paljon monimutkaisempi kuin annoin esittelyssä olettaa.