Have you ever heard of people with strange abilities? I bet you have heard of a man who can disappear or a little girl who talks to ghosts.
My ability is different.
I can enter a game.
Sometimes I wonder if I should stop, once or twice I actually tied. I panicked. I was afraid. But the games called me and I wanted to play. I felt this great need and then I thought 'hell, I'm the only person on this fucking planet who can do it' so I did it. I embraced it, put the game on and suddenly, like every time for three years, I was part of the game.
There's this one particular game I remember especially vividly. It was called a Silent Hill or whatsoever. It was only a demo but still horrifying, disturbing. The games usually were if you actually were a part of it. In this game, I walked down the corridors and for the second time in my life I wanted to quit. The first time had been when I discovered my powers.
I felt suffocated, trapped. I was trapped in a loop. And I knew I couldn't get out of the game until I finished it. It was either Game Over or a victory, either way, I was more or less myself once I returned to reality. But after this particular game, I wasn't. Because who could be quite the same after walking through a game that had nothing familiarity to my own reality. That game was full of blood, misery and inhumanity. It was disgusting.
But this is a power I have. And once I decide to be a game, I can't turn back.
Fuck horror games, though. Once I'm finished this one, I'm never playing them again.
A sword clanked to one another. A swish, dodge and a slice. A deep wound ran through his shoulder but he continued. He wasn't about to give up. He'd be the king of the Seas. Seven Seas. Or how many there was. With a satisfied smirk he sliced through his opponent and watched him crumble to the floor into a pathetic heap. He was a body now. Well, time to move to the next prey.
Seitsemän luukun jälkeen kirjoitusinto alkaa melkoisesti hiipua. Tämän päivän, tai oikeastaan eilisen, luukusta löytyy mahtava Pirates of the Caribbean Soundtrack Mix. Etenkin loppu on vaikuttava jostain kymmenen minan kohtaa. Sori, tulee todella lyhyt ja tympeä luukku, mutta kun ei jaksa. Ja vielä on yksi kirjoitettavana. Dammit.
Yksi mun ehdottomista lempihahmoista on Once Upon a Timen Regina Mills aka Evil Queen. Seuraavana tulee Rumple ja sitten Hook. Kukaan ei ole siis täysin hyvis :)
Regina smirked slowly, feeling victorious. Yes, she'd left her evil ways. Yes, she was now in love. And yes, she still enjoyed making fun of poor goody-two-shoes, the heroes, whenever she saw a perfect opening. Like right now. She smiled, basking in the feeling, a genius mind already coming up with a next just as genius reply. She enjoyed it especially much with someone who could stay up with her with snark and sassy comments. Emma Swan was a perfect sparring partner.
God bless that blondie had forced herself into their lives or else she would have bored to death with all the boring peasants around her.
Koska jokainen - toistan, jokainen - joulukalenteri tarvitsee vähän Merthuria, niin tässä sitä on:
Tajusin tässä näin, että olen ollut jo älyttömän monta vuotta Merlin-fandomissa. Siis, ainakin kolme, ellen kohta jopa neljä. Enkä vieläkään ole kyllästynyt. Siitä tunnistaa hyvän sarjan.
"Merlin. Were you just trying to... hug me?"
Merlin averted his gaze, musing in a way he knew annoyed Arthur to no end. "Of course not, sire. How could a low servant like me dare to hug such a royal man like you?"
Arthur gave him a dry look. "How is it, Merlin, that I heard something not quite sincere in your tone?"
"I have no idea, sire." Merlin grinned. "Are you going to stare at me the whole day like some daftwaffle or are you going to finish that speech?"
It looked like the king wanted to say something but in the end gave up with a huff and turned back to his speech. He was getting back the where he was left when, once again, he felt something sneaking behind him.
"MERLIN!"
"Yes, sire? I'm not deaf. Yet."
Merlin's hands were loosely around the blond man's chest but this time he wasn't letting go. Like sadly often with Merlin, Arthur had no idea what to say, do or even where to watch. He felt his cheeks burn - in embarrassment of course since such a gesture was made for him - and tried to hide the fact that a girly squeal had escaped his throat a minute ago.
"Please, let go," he muttered, looking pointedly at the rood.
"Is that an order?"
"Yes, Merlin. It's an order."
Merlin let go but made sure the other man saw his wide grin. Arthur stared at him dumbly. And no, it wasn't a blush that you saw on his face. In the end he decided it was better pretend nothing happened, so he did so, but for some reason or another it only made Merlin happier. For the first time Arthur felt like he'd lost.
Olin perjantaina, joka oli oikeastaan 11. päivä, laulamassa Kallion kirkossa kuoron kanssa joululauluja. Joulukonsertti siis. Tämän innoittamana tämän menneen päivän luukusta löytyy Gleen verio O Holy Nightista.
He sat on a hard bench, he listened. It was beautiful, the singing. Like angles. Anyone else would have found the metaphor a cliche, but not him. Angels were real, and their singing sounded like angles's singing. Beautiful, soft, full of emotion, forgiveness and blessing. Free of human soul's sins. He wanted to sing too, call up to the Heavens, but he knew his voice would have ruined that perfect moment of tranquility. So instead, he let the choir do the calling and let himself answer to every call.
Tähän väliin on pakko sanoa, etten itse ole uskonnollinen. Saattaisin luetella itseni paremminkin ateistiksi. Vaikka tavallaan usko, että jossakin saattaa olla jokin suurempi voima. Se on hankalaa. Kirkossa ollessa tulee kuitenkin aina sellainen tietty pyhä olo, ehkä niin on jokaisen uskonnon kanssa. Koska siinä on osana jotakin suurta ja hyvin vanhaa, jonka perinteet ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti. Mieleni tekisi kokea monien muiden uskontojen perinteisiä rituaaleja, etenkin Japanin uusi vuosi kiinnostaa kovasti.
He was easy to read. Could a guy be anymore obvious. Of course Sherlock tried to pretend he didn't know what was going on inside John's head. Or maybe he didn't actually even try because it was even more amusing to throw all the obvious information into the other man's face and what's his bewilderment. Entertaining, indeed. Some of his days, way too many in Sherlock's opinion, were dull. Astonishingly boring and killing him. So he'd come up with a new hobby called 'John Watson Watching'. The dullest name, he knew, but he wasn't into art of language. He just wanted to entertain himself while watching the other man and then make him do faces. Thank god for the doctor who suddenly appeared into his life or else he'd be already dead of all not-challenge he was given.
Tiedetään. En ole päässyt vielä lähellekään Sherlockin hahmoa. Ehkä jonain päivänä. Tällä hetkellä olen katsonut vasta kolme jaksoa koko sarjasta (ja ihan rakastunut siihen, etenkin paritukseen Johnlock), joten Sherlockin kuivahkon sarkastinen ja älykäs luonne ei ole vielä jäänyt muhun pysyäkseen. Muutenkin Sherlockin hahmoa on vaikea jäljitellä. Johnin näkökulmasta olisi ollut huomattavasti helpompi kirjoittaa, mutta siinä ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, ja kuten Sherlock sanoisi, se olisi ollut mieltätappavan tylsä ja tavallinen.
Täytyy nyt toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää tässä välissä. En päässyt tänään juhlistamaan sitä tarkoituksenmukaisella tavalla, kiitos flunssan, joten katselin sitten Uutta Sherlockia ja lueskelin KH-ficcejä. Melko puuduttava päivä, mutta parempi kuin se, että olisin mennyt vaeltelemaan tuohon myrskyyn. Sherlock ei kauheasti itsenäisyyteen liity, mitä nyt mies on hyvin itsenäinen ja tietää mitä tahtoo. En voi kuin rakastaa Sherlockin hahmoa ja Johnia ja Sherlockia yhdessä.
Seuraavan parin päivän luukut ovat melko lyhyitä. Syynä tähän on se, että koneeni sitten hajosi niin, ettei netti toimi enää. Olihan se odotettavissakin. Pari päivää sitten löysin siitä pari haittaohjelmaa, joista toinen ei ottanut kadotakseen. Siksipä kirjoitan nytkin kännykälläja kaikki mahdollinen muokkaus yms on aikaste vaikeeta.
yritän päättää kovalla aivotyöskentelyllä tuplaluukun aihetta. Ekaks mua ottaa päähän yks opettaja, mutta olen fiksu ja jätän sen vain maininnaksi. Toiseksi oon kattonu siskontytön perään, mutten tiedä, millä videolla kertoisin päivästäni... kunnes sain idean, juuri äsken!
Tämä on Disney-luukku. Esittelen siis yhden lempi leffoistani. Here we go :3
Olen muuttumassa laiskaksi ja unohtelevaksi. Ja tämä kaikki heti, kun tulin lomille kotiin. Ehkä se on se stressin purkautuminen tai se fiilis, että vihdoin voi vaan rentoutua ja olla. Ei sosialisointia. Ei koulutöitä. Ei tiskaamista, luuttuamista ja ruoanlaittoa (mitenkä oli? Tänään tiskasin, huomena siivotaan ja ylihuomenna tehdään ruoat!)
Olen vähän tyhmänä näiden luukkujen kanssa. Granissa oli vaikka kuinka paljon ideoita, mutta sitten tuli aivofloppi (what the hell is that?) ja nyt jurrailen tylsissä/lyhyissä jutuissa. Halusin tehdä tämän vuotisesta joulukalenterista laadukkaan, mutta sekin meni sitten loppua kohden mönkään.
Olen kuitenkin yllättävä tapaus ja vedin tämän päivän aiheen hatusta! (Ahaha, että oon hauska~ -__-) Tähän väliin voisinkin ihastella vähän näyttelijöitä ja etenkin koomikoita. On se kyllä taito osata improvisoida yleisön edessä ja suorissa lähetyksissä. Siinä tarvitaan hyvää tilannetajua sekä näyttelijän lahjoja. Niitä on melko monella suomalaisella näyttelijällä, mikä näkyy lukuisissa viihdeohjelmissa, joita Suomessa suolletaan. Esimerkiksi vaikkapa Vino show ja Vedetään hatusta. Mun mielestäni ne on paljon parempaa viihdettä kuin esim. tosi-TV -ohjelmat. Monet on heittänyt kuraa mun niskaan tän takia, mutta BB for example on täyttä kuraa, ala-arvoista viihdettä ja katsojien tyhmänä pitämistä. En tajua, mitä hauskaa siinä on, että toiset tekee itsestään täysiä pellejä koko kansan edessä vain saadakseen "julkisuutta" ja rahaa. En kuitenkaan ala vaahdota tästä aiheesta enempää tai olen täällä vielä huomenna. Tähän väliin laitetaankin vähän komediaa~
Eilen oli joulujuhla, joka tarkoitti myös sitä, että esiinnyin yhdessä muun kuoron kanssa esittäen musikaaleista tuttuja lauluja. En voi sanoa muuta kuin, että se oli ihan hemmetin hauskaa! Laulaminen on yksi niistä taidemuodoista, joista nautin täysillä nolostumatta. Se on jotenkin ihanan vapauttavaa~ En kuitenkaan haaveile mistään laulajan urasta tai mitään. Showbisness ei ole mun juttuni. Tykkään olla vain tavallinen tallaaja tai sitten tulla kuuluisaksi kirjailijana.
Tämän päivän luukusta löytyykin musikaalinumero, mutta ei ihan mikään tavallinen musikaali vaan Glee-versiona. Ja "Singing in the Rain" oli mukana myös meidän esityksessämme ;)
No, näin, koska nyt on vähän kiire viimeisten koulujuttujen kanssa. Kirjaa, josta pitäisi kirjoittaa analyysi, olen lukunut alle 100 sivua ja siinä on lähes 400 sivua. Analyysi olisi pitänyt olla valmis tänään. Eli on kiire.
Olen katsellut viime aikoina yöllä (niin, että olen sitten päivät väsynyt, enkä jaksa opiskella) Avatar, the last airbenderiä uudestaan. On se vieläkin vaan loistava. Parantuneen englannin ansiosta tajuan sentään vitsit paljon paremmin. Mutta hahmot, ne on vasta jotain Avatarissa.
Kertoisin enemmänkin, mutta koska olen laiska opiskelija ja olen jättänyt kaiken taas viime tippaan, kiirehdin kirjan ääreen. Tässä soundtrack for ya all. I'm sorry for this shitty update.
Kerrankin liikaa ideoita. Riittää siis huomisellekin aihetta, ellen keksi jotain entistä parempaa. (Ai niin, ja otsikko aukeaa vasta kun katsoo crack!videon)
Mutta koska nyt on erittäin kevyt ja vapautunut olo, tästä luukusta tulee tuplavideo ja kevyttä Merlin-meinikiä. Tentti on ohi, tutkielma valmis, koulu... noh, ensi viikoksi pitää tehdä yhdestä romaanista analyysi ja kirjoittaa ruotsin aine, mutta näin muuten I'm so done! :D Tiedän, että muutamana muunakin vuonna (?) olen laittanut joulukalenteriin jotakin Merlinistä, mutta kuka sille mahtaa mitään, että Merthur ja muuteskin Merlin <3 Rupeen taas fanitytöksi (ja mä olen melkein 20? Jeah, right!)
Mun aivot on jotenkin turrat, joten en jaksa tehdä tämän päivän kalenteriluukusta kovinkaan vakavaa. Sitä paitsi parin viime päivän luukut on ollut aika vakavia ja sisältörikkaita. Nyt aion vain sanoa teille, että nauttikaa ja naurakaa. Nähdään huomenna!
Ja koska toista videota blogger ei suostunut löytämään niin tässä~
Pistetäänpä hieman vakavampaa meininkiä peliin. Menee jo liian kevyeksi koko joulukalenteri.
Tässä parin viime kuukauden aikana olen koukuttunut moneen asiaan ja yksi niistä on Teen Wolf. Ja kun sanon Teen Wolf, etenkin Stiles. Ja kun sanon Stiles, tarkoitan myös Dylan O'Brienia. Seuraava video on taitavasti editoitu, hieman synkeähkö, mutta ehdottomasti ilo silmille. Pakko myös mainita, että kulutin videossa ollutta biisiä tässä joku aika sitten 24/7, eli katsokaa edes biisin takia. :)
Teen Wolf: teinityttöjen unelma. Paidat lentää lihaksikkaiden miesten päältä. Eeppisiä taistelukohtauksia (hieman huvittavilla tehosteilla). Fiksuja ja rasittavia naisia. Pahiksia, jotka heräävät henkiin ja chillailevat pian ympäri kaupunkia kenenkään välittämättä asiasta, vaikka juuri edellisessä tuottarissa kyseinen pahis yritti murhata puolet kaupungista.
Annoinpas positiivisen kuvan! x) Hyvä sarja se on, jos mäkin koukutun. Suosittelen.
