He was easy to read. Could a guy be anymore obvious. Of course Sherlock tried to pretend he didn't know what was going on inside John's head. Or maybe he didn't actually even try because it was even more amusing to throw all the obvious information into the other man's face and what's his bewilderment. Entertaining, indeed. Some of his days, way too many in Sherlock's opinion, were dull. Astonishingly boring and killing him. So he'd come up with a new hobby called 'John Watson Watching'. The dullest name, he knew, but he wasn't into art of language. He just wanted to entertain himself while watching the other man and then make him do faces. Thank god for the doctor who suddenly appeared into his life or else he'd be already dead of all not-challenge he was given.Tiedetään. En ole päässyt vielä lähellekään Sherlockin hahmoa. Ehkä jonain päivänä. Tällä hetkellä olen katsonut vasta kolme jaksoa koko sarjasta (ja ihan rakastunut siihen, etenkin paritukseen Johnlock), joten Sherlockin kuivahkon sarkastinen ja älykäs luonne ei ole vielä jäänyt muhun pysyäkseen. Muutenkin Sherlockin hahmoa on vaikea jäljitellä. Johnin näkökulmasta olisi ollut huomattavasti helpompi kirjoittaa, mutta siinä ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, ja kuten Sherlock sanoisi, se olisi ollut mieltätappavan tylsä ja tavallinen.
Täytyy nyt toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää tässä välissä. En päässyt tänään juhlistamaan sitä tarkoituksenmukaisella tavalla, kiitos flunssan, joten katselin sitten Uutta Sherlockia ja lueskelin KH-ficcejä. Melko puuduttava päivä, mutta parempi kuin se, että olisin mennyt vaeltelemaan tuohon myrskyyn. Sherlock ei kauheasti itsenäisyyteen liity, mitä nyt mies on hyvin itsenäinen ja tietää mitä tahtoo. En voi kuin rakastaa Sherlockin hahmoa ja Johnia ja Sherlockia yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti