Luukku 19 - Kalenteriluukuista on hyötyä!

Kun sanoin, että kalenteriluukkuihin kirjoitetuista lyhyistä teksteistä olis hyötyä, en olis koskaan arvannu kuinka oikeessa loppujen lopuks olen. Keksin luukun 17 pelitekstistä loistavan juonen pidemmälle originaalitekstille, josta vois tulla jonain päivänä kirja. Pelipojun kaveriksi keksin laittaa luukku randomin skeittaripojun. En viitsi paljoa täällä kertoa, mitä aion kirjoittaa, koska pelkään jälleen kerran ideanvarastajia. Jotkut ihmiset voivat olla noin ala-arvoisia, sitä ei käy kieltäminen.

Tässä kuitenkin pieni vinkki mihin se liittyy. Kauhupeliin siis, koska kauhupelimusiikkia. En ole etukäteen kuunnellut videon biisejä, mutta pienestä alkunäytteestä pystyn sanomaan, että melkoisen karmivaa musiikkia on. Älä siis kuuntele ennen nukkumaan menoa.

Luukku 18 - Merry frickin' Christmas

Nostalgian nimissä julkaisen "uudelleen" yhden vuoden 2011 kalenteriluukuista, joten tämän takia tulee toinen Kingdom Hearts -postaus. Tänään olin esiintymässä kuoron kanssa paikallisessa museossa, joten vähän väsyttää, enkä jaksa kirjoittaa pientä tekstipätkää. Enkä luultavasti tämän päivän luukkuunkaan. Siitä pitäisi tulla eräänlainen ihkutuspostaus.

Luukku 17 - Cosplay, I'm back

In case u didn't know this is not me

Odotan jo innolla tammikuuta ja Frostbitea, johon olisi tarkoitus mennä vihdoinkin KHR:n Tsunana. Asusta oon tehnyt puolet valmiiksi jo noin kolme tai neljä vuotta sitten, mutta vielä täytyisi tehdä/hankkia jotkut koulupuvun housut ja kunhan peruukki saapuu, stailata se. En odota innolla sitä stailausta, koska Tsunallahan on tunnetusti painovoimaa uhmaavat hiukset. Sen lisäksi on tullu katseltua uke makeup tutoriaaleja, koska, noh, Tsunalla on isot silmät. Monilla ukeilla on jostain syystä isot silmät. Joten, uke makeup tutoriaalit, I'll watch 'em all. 

Tän päivän videosta ei kuitekaan löydy Tsunaan tutoriaalia, vaan yksi älyttömän söpö meikki, jota haluan kokeilla itsekin. Suunnittelin kokeilevani sitä conin toisena päivänä, koska silloin mulla ei ole suunniteltuna cossia. 

I want to look like that too. Both cute and smoky hot. Sexy. Most of the time I look like girl but sometimes I want to cut my hair and be a guy. Still use makeup, though, but be a guy. Only if people didn't look at me like that, I would. I'm afraid. Sometimes I wonder, why am I  afraid. It's not their business. No. It's only mine. And that's who I am. Both sexy and goddamn cute. 

Luukku 16 - Is this real?

Have you ever heard of people with strange abilities? I bet you have heard of a man who can disappear or a little girl who talks to ghosts.  

My ability is different. 

I can enter a game.  

Sometimes I wonder if I should stop, once or twice I actually tied. I panicked. I was afraid. But the games called me and I wanted to play. I felt this great need and then I thought 'hell, I'm the only person on this fucking planet who can do it' so I did it. I embraced it, put the game on and suddenly, like every time for three years, I was part of the game.  

There's this one particular game I remember especially vividly. It was called a Silent Hill or whatsoever. It was only a demo but still horrifying, disturbing. The games usually were if you actually were a part of it. In this game, I walked down the corridors and for the second time in my life I wanted to quit. The first time had been when I discovered my powers.  

I felt suffocated, trapped. I was trapped in a loop. And I knew I couldn't get out of the game until I finished it. It was either Game Over or a victory, either way, I was more or less myself once I returned to reality. But after this particular game, I wasn't. Because who could be quite the same after walking through a game that had nothing familiarity to my own reality. That game was full of blood, misery and inhumanity. It was disgusting.  

But this is a power I have. And once I decide to be a game, I can't turn back.  

Fuck horror games, though. Once I'm finished this one, I'm never playing them again.

 

Luukku 15 - Disgustingly Cute Christmas Fluff

Blogit on henkilökohtaista mainostamista varten, eikö?

Aloitin joulukuun alussa kirjoittaa toistakin joulukalenteria fanfictioniin parituksella 1827 (Hibari/Tsuna KHR:stä) ja voin sanoa, että se on ihan ällön söpö. Jouluista fluffya täynnä. Joten jos kiinnostaa (oon saanut lähes päivittäin kirjotettua uuden luvun~ poikkeuksena yksi päivä).

Tässä esimakua ekasta luvusta:

Tsuna started tentatively. “Do you know what month—“ 

“No.” 

“It’s Dece—“ 

“No.” 

“Well, it sure is!” 

“No, it isn’t if I say so.” 

The brunet rolled his eyes at the pouting man. Yes, Kyoya was pouting, not frowning with a healthy murderous intent like he’d once told Tsuna. His lips were pursed, hands still crossed against his lean chest and eyes turned to other direction. 

Pouting. 

With an amused yet frustrated sigh the young boss decided to let the issue be. For now. He hid his sly grin professionally (Who wouldn’t be professional after Reborn’s methods of training?) and stood up. The man in front of him let his eyes wander suspiciously to him when he suddenly leaned in and kissed thin lips. At first Kyoya wasn’t responding, just pouting and being a moody, dangerous carnivore that he was. After a while of patient waiting Tsuna got the reaction he wanted and made sure to give the deepest kiss ever. Then he drew away, smiling tenderly at an almost invisible blush on pale cheeks.
He’d try again tomorrow. And day after tomorrow and the day after that. 

He had whole 23 days left to get Kyoya into a perfect Christmas mood, after all. 

Täältä löydät koko ficin: https://www.fanfiction.net/s/11644838/1/24-Days

Luukku 14 - Piraatteja

A sword clanked to one another. A swish, dodge and a slice. A deep wound ran through his shoulder but he continued. He wasn't about to give up. He'd be the king of the Seas. Seven Seas. Or how many there was. With a satisfied smirk he sliced through his opponent and watched him crumble to the floor into a pathetic heap. He was a body now.
Well, time to move to the next prey. 

Seitsemän luukun jälkeen kirjoitusinto alkaa melkoisesti hiipua. Tämän päivän, tai oikeastaan eilisen, luukusta löytyy mahtava Pirates of the Caribbean Soundtrack Mix. Etenkin loppu on vaikuttava jostain kymmenen minan kohtaa. Sori, tulee todella lyhyt ja tympeä luukku, mutta kun ei jaksa. Ja vielä on yksi kirjoitettavana. Dammit.

Luukku 13 - Jälleen kerran, raskasta joulua!

Juuri tänä päivänä, viime sunnuntaina, me käytiin Raskasta joulua-konsertissa. Kommenttia siitä? Yksi sana riittää ja se on "Vau". Koska, vau. Meno oli mahtava, hyvin vauhdikas, ja esiintyjät ammattitaitoisia. Tietysti. Biisejä oli ihan mahtava kuunnella, ja yleisökin oli täysillä mukana.

Heat of the moment hits me and I don't care anymore if I look stupid or just plain idiot. I stand up with others and sing, from the top of my lungs. I feel my voice cracking, not used to be used in such a way. I don't care. My ears can only hear the awesome singing, my hands each other thanks to clapping and I'm not about to stop yet. It's great feeling, to be alive. To listen to some music. To enjoy. To feel. To be part of something bigger. Heavy metal blares my ears and I bet they tin after the show is over. That's the bridge I'll cross when I come to it. Tomorrow I might also feel shame, swear to never do this again. But today, I don't give a fuck.