10. joulukuuta

Tänään kuunnellaan musiikkia, hyvät ihmiset. Raskaampi teemakin on tiedossa verrattuna aikaisempiin luukkuihin, mutta on vain hyvä välillä vähän pysähtyä miettimään maailman menoa. (Josta tulikin mieleen, että juttelin tänään huvikseni äidin kanssa siitä, kuinka moni lapsi itkisi jouluaattona saadessaan vain yhden hyvin yksinkertaisen lahjan. Ennen vanhaan yhtä nukkea tai puuhevosta arvostettiin vaikka kuinka ja paljon ja kaikki tyytyivät siihen. Mutta nykyajan lapset ja aikuiset ovat niin oilalle hemmoteltuja, ettei mikään enää riitä. Siispä on syytä miettiä, onko asiat nykyään yhtään paremmin kuin silloin.)

Eilen aloin lukemaan melko hyvää mangaa (huolimatta, että se sattui olemaan jostain 80-luvulta ja piirustustyyli on sen näköistä... toisin sanoen en pidä). Juoni kuitenkin on hyvä. Jeremy on teini-ikäinen poika, ja hänen äitinsä menee uusiin naimisiin rikkaan Grekin kanssa. Uusi isäpuoli paljastuu kuitenkin väkivaltaiseksi hulluksi ja alkaa käyttää seksuaalisesti hyväksi Jeremyä uhaten jättää tämän äidin. Poika ei voi antaa tämän tapahtua, koska heikko äiti (ja minusta ärsyttävä) on jo yrittänyt tehdä kahdesti itsemurhan miesongelmien takia, joten hän myöntyy miehen painostukseen. Tarina saattaa kuulostaa aika kliseiseltä, mutta se on silti raskasta luettavaa. Ja täytyy ottaa huomioon, että se on piirretty jo aikoja sitten ja on yaoi-genren ensimmäisimpiä edustajia.

Nyt kaikki miettii, että mitä ihmettä tämä blogisti oikein lukee, mutta Moony-sama ei ole koskaan ollut ennakkoluuloinen (poikkeuksen tekevät isot, karvaiset miehet x'D) Unohtakaa tämän päivän luukku, mutta jos kiinnostaa, vilkaiskaa mangaa (kuvatekstissä nimi!) ja ehdottomasti kuunnelkaa biisi. Ehkäpä tämän päivän luukun tarkoitus olikin saada teidät ajattelemaan syvällisemmin. Ihminen tarvitsee sitä... monestakin syystä.

Zankoku na Kami ga Shihai Suru