Eli päätin vaihtaa koko joulukuun ajan olleen taustan aivan uuteen. Mutta jottei entinen vaivan näköni menisi ihan hukkaan, pistän tähän kuvan näytille edellisestä taustasta.
Joten tällainen oli ihka ensimmäinen tausta täällä :D Juu, tiedän, aika vaaleanpunainen... ja en sitten itse tykkää yhtään vaaleanpunaisesta tai pinkistä. Tulee vaan jotenkin hirveän... tyttömäinen olo? Ja tyttöjähän sitä tässä loppujen lopuksi ollaan x'D Mutta jotenkin olen vaan käytökseltä ja ehkä vähän ulkonäöltäkin poikamainen ja täytyy sanoa, että jätkillä on aika hienoja vaatteita... Hmmm... paljastuksia! :DD Noh, jooh~ That's me, everybody! Blame me!
Mutta tarkemmin ajatellen, mikä sen määrittelee, että tyttöjen täytyisi pukeutua ja näyttää naisellisilta ja poika joka käyttää pinkkiä paitaa, on homo? Ihan tosi, ne on vaan ihmisten luomia stereotypioita joista on enää kovin hankala päästä pois. :S Julma maailma, mutta minkäs teet. Ihminenhän on luonnostaan julma ja kaikkia outouksia karsastetaan. Itsekin haluaisin pukeutua hieman eritavalla, mutta yläasteen takia rupesin pukeutumaan erittäin normaaleihin ja vähän tylsiinkin vaatteisiin. Ja nyt on hankala päästä vanhasta tavasta eroon. (Sen lisäksi olen vaan niin helvetin laiska, etten jaksa aamulla tehdä mitään x'D) Mutta, ihmisethän on kaikki erilaisia, mutta silti katsotaan pitkään, kun joku uskaltaa olla erilainen. Varsinkin tällaisessa pikkukaupungissa jossa minäkin asun ja jossa kaikki tietävät toisensa, katsotaan erittäin pahasti, kun joku uskaltaa olla oma itsensä. Kai kaikkien pitäisi vaan jotenkin sulautua huomaamattomasti massaan ja oleskella siellä piilossa kaikilta. Sama koskee musiikkimakua tai vaikkapa leffamakua. Jos joku tykkää erilaisesta musiikista (kuten nyt vaikka J-musiikista), saa siitä kuulla pian joltain. Entä mitä se haukkuja itse kuuntelee? Jotain massamusaa? Sillä on vaan huono itsetunto! Mutta vaikka kuinka joku sanoisi, että älä niistä välitä, ne on vaan kateellisia jne jne, niin silti se tuntuu pahalta kun kuulee asiasta ja silloin itseluottamuskin pettää. Itselläni kävi juuri niin, en enää ensimmäisen päivän jälkeen uskaltanut käyttää tykkäämiäni vaatteita vaan käperryin kuoreeni ja olin hiljaa seuraavat kolme vuotta... Joten älkää tehkö samaa virhettä kuin minä vaan olkaa omia itsejänne! Kyllä minäkin täältä yritän nousta pikkuhiljaa... =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti