Olin perjantaina, joka oli oikeastaan 11. päivä, laulamassa Kallion kirkossa kuoron kanssa joululauluja. Joulukonsertti siis. Tämän innoittamana tämän menneen päivän luukusta löytyy Gleen verio O Holy Nightista.
He sat on a hard bench, he listened. It was beautiful, the singing. Like angles. Anyone else would have found the metaphor a cliche, but not him. Angels were real, and their singing sounded like angles's singing. Beautiful, soft, full of emotion, forgiveness and blessing. Free of human soul's sins. He wanted to sing too, call up to the Heavens, but he knew his voice would have ruined that perfect moment of tranquility. So instead, he let the choir do the calling and let himself answer to every call.
Tähän väliin on pakko sanoa, etten itse ole uskonnollinen. Saattaisin luetella itseni paremminkin ateistiksi. Vaikka tavallaan usko, että jossakin saattaa olla jokin suurempi voima. Se on hankalaa. Kirkossa ollessa tulee kuitenkin aina sellainen tietty pyhä olo, ehkä niin on jokaisen uskonnon kanssa. Koska siinä on osana jotakin suurta ja hyvin vanhaa, jonka perinteet ovat jatkuneet aina näihin päiviin asti. Mieleni tekisi kokea monien muiden uskontojen perinteisiä rituaaleja, etenkin Japanin uusi vuosi kiinnostaa kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti